Me sen kun kasvamme ja komistumme, vaikkei aina jaksetakaan ihan kaikkea syödä ennen kuin unijukka yllättää.

Meitä nostellaan joka viikko jostain kumman syystä ahtaisiin kulhoihin ja käsketään olla häsläämättä niin kamalasti siinä. Nuo ihmiset sanovat, että onneksi meidän 7-viikkoispunnitus tulee tapahtumaan eläinlääkäriasemalla koska täältä ei kuulemma löydy meille riittävän isoja kulhoja. Tiedä sitten onko meillä siinä lainkaan onnea matkassa, ollaan nimittäin kuultu noilta ruskeilta pennuilta että eläinlääkäriasemilta kannattaisi pysyä kaukana.

Ollaan jo aika rohkeita kuljeskelemaan pitkin poikin pihamaata...

...ja tykättäisiin maistella noita kukkiakin jos vain annettaisiin!

Ollaan saatu aurinkoisen lämpiminä päivinä nukkuakin hetki pihalla ja löydetty hyviä paikkoja, kuten tällainen suojainen paikka talon seinän ja sadevesitynnyrin välistä. Ei me ylipäätään tuolla laatikossamme niin kovin hyvin enää viihdyttäisikään, ne neljä seinää on tulleet jo liiankin tutuiksi. Kasvattajatäti sanoo että meillä saattaa tulla vielä ikävä sitä laatikkoa muutaman viikon päästä suuressa avarassa maailmassa. Tiedä tuosta, me ollaan sentään jo isoja ja rohkeita!