Isäntä on Emmin kans taippareissa Ruovedellä. Mä jännitän kotona. Olis varmaan helpompaa jännittää siellä kun täällä, kun tietäis kuinka pian oma vuoro on taas tulossa :P Täällä vaan odottaa kauhulla seuraavan puhelinsoiton antia.

Hakuosuus on menty, oletettavasti läpi. Jäljellä on jo toiset tai kolmannet menossa, ykkösmies Leevi oli ainakin löytänyt pupun. Hyvä Leevi!!! Mika ja Emmi menee viidentenä... jaiks! Oikeasti, mä en juuri koskaan jännitä näyttelyitä. En. Ne menee hyvin tai sitten ei, tulee vaaleenpunanen nauha tai sitten ei, ei siihen punaiseen kuole. Sinisen saamisessa oli kyllä jo lähellä. Mutta viime viikonlopun mejäkokeen alla mä huomasin jännittäväni ihan hirveästi. Ja nyt mä jännitän näitten taippareitten laahausjälkeä, pysyykö Emmin pupunhakuinto päällä vai viekö joku muu ihana haju mennessään ja hukka korjaa innokkaan jäljestäjän?

Viime vuonna käytiin taippareissa ekan kerran. Silloin Emmi klaarasi hyvin haun ja jäljen muttei uskaltautunut uimaan syvästä rannasta. Steppasi vaan siinä rannassa ja selitti että tuo pitäis päästä hakeen tuolta vedestä mutta miten sinne mennään??!!? Siispä tänä kesänä on treenattu syviltä rannoilta eikä kahlausrannasta ollenkaan ja ainakin viime viikonloppuna Emmi haki pukkia samasta rannasta missä taipparit on. Toivottavasti tänäänkin. Mutta soittais nyt jo se isäntä löytyikö pupua??!?!!?!!!!!