Viime perjantaina suuntasimme auton nokan kohti Vaasaa mukana keponi, Ida ja Morris. Koska Tampereen kupeesta tuota ajomatkaa kertyy ihan mukavasti, päätimme lähteä lauantain näyttelyyn ajoissa. Olimme varanneet huoneen kylpylähotelli Tropiclandiasta. Koska isäntä saa Restelin murkinoista tarpeekseen jo työn puolesta emme syöneet hotellilla mikä oli suorastaan herkullinen päätös. Bongasimme nimittäin Thai House -nimisen ravintolan jossa syötiin itsemme ähkytäyteen jumalaisen hyviä thairuokia! Kyllä tuli niin elävästi mieleen vuoden takaisen Malesian & Thaimaan reissun makumuistot... ahh, Aasia ja sen ruokakulttuuri! <3

Yö meni muuten mukavasti, mutta koska koirat olivat levottomia ja huoneessa oli laminaattilattia, isäntä heräsi vähän väliä koirien kynsien pitämään raivostuttavaan ääneen ko. päällysteellä ja minä puolestani heräilin siihen kun isäntä komensi koiria takaisin nukkumaan. Monellekohan tuttavalle isäntä on jo viikonlopun jälkeen ehtinyt manata, että meille ei sitten ikinä koskaan never tule laminaattia mihinkään huoneeseen ;)

Lauantaiaamuna heräilimme hyvissä ajoin, kepo käytti kiltisti koirat pihalla sekä aamuneljältä (Ida herättää tarkasti kuin kukko :P) että kahdeksalta ja vielä ehdittiin aamiaisellekin ennen kuin pakattiin auto ja suunnattiin Botniahallille. Näyttelyyn oli ilmoitettu 47 cockeria, joista 1 pentu, 23 urosta ja niinikään 23 narttua. Meillä oli siis mukanamme junnu-uros sekä junnunarttu. Morris meinasi heti kättelyssä viedä multa tajun kankaalle, sen kanssa pitäisi juosta niin jumalattoman lujaa. Kolmannen kierroksen jälkeen totesin tuomarille, että anteeksi vain mutta tämä koira on nopeampi kuin minä :P Tuomari kun koitti kovasti selittää mulle, että koiralla on niin hyvät liikkeet että mun pitää juosta sen kanssa "faster, faster!" Luojan kiitos Morriksen esittää yleensä Noora, joka jaksaa painaa tuhattajakahtasataa sen kanssa. Jäi sellainen kutina, että jos Morriksella olisi ollut vähemmän huonokuntoinen handleri, se olisi saanut ERI:n, nyt annettiin handlerille H ja siitä keskiarvotuloksena koiralle EH ;) Luokassa oli 7 koiraa joille 3 x ERI, 3 x EH, 1 x H.

Onneksi Mortin jäljiltä jäi vielä hieman puhtia jäljelle, Ida kun päätti tällä kertaa näyttää (päinvastoin kuin helmikuisessa Parkanon näyttelyssä), että hän osaa juosta kehässä. Idan luokassa oli 6 narttua ja meidän pikkutirppa päätti voittaa ne muut. Nartut saivat joka luokassa enemmän erinomaisia kuin urokset, joten PN-kehässä oli kaikkiaan 17 koiraa. Sitten juostiin. Muutama käteltiin pois ja taas juostiin. Sama tahti jatkui ja totesin vain, että jaa, me ollaan näköjään vielä mukana --joten juostaas taas välillä. Kun 4 koiraa oli jäljellä, tuomari halusi kaikki vielä uudestaan pöydälle. Ja sitten taas juostiin. Kun pikkutirpan lopullinen sijoitus oli PN3, emäntä leijui kehästä muutaman sentin maton yläpuolella ;) Kaksi edellemme sijoittunutta veivät sertit ja cacibit, mutta oli se serti sen verran lähellä, että pakko kai tuota pikkutirppaa on jatkossakin näytelmiin viedä :)