Tämä viikonloppu on isännän osalta kulunut sangen rattoisasti Ruoveden Yläväärin metsiköissä. Lauantaina sellainen 4 kilsaa tarpomista verijälkiä tehden ja tänään "vain" 3 kilsaa oman koiran kanssa kisaten ja toista jälkeä opastaen. Siistitty versio viikonlopun yhteenvedosta kuuluu "Kiitos rakkaani, olen ansiostasi nyt kokemusta rikkaampi, mutta suon tämä mielihyvän jatkossa jollekin toiselle". Noin, ei yhtään v-sanaa :) Nooooo, totta puhuen on tässä vielä hiukan toiveita että saan tuon ukon suostuteltua toisenkin kerran viettämään viikonloppua mejän parissa. Ehkä noin viiden vuoden kuluttua, kun nilkka on tästä kierroksesta parantunut.

Emmin debytoinnin tuloksena siis AVO0. Tuomari (Heikki Pirhonen) kirjoitti näin:

Ohjattu lähtö. Emmi jäljestää hyvin jäljestykseen sopivaa vauhtia, tehden laajoja tarkistuslenkkejä jäljen molemmin puolin. Ensimmäisen osuuden puolivälissä harhauduttiin niin etäälle, että jouduttiin palauttamaan. Ensimmäisen makaus osoitettiin pysähtyen ja haistellen. Kulmaa ei selvitetä, vaan lähdetään jäljestä päinvastaiseen suuntaan. Toisen osuuden puolivälissä harhaudutaan jäljen vieritse kulkevalle polulle, eikä omatoimisesti palata. Koe keskeytetään. Tullaan harjoitellen kaadolle, jonka haisteli ja jäi vierelle. Vielä lisää harjoitusta vaativa koira, joka kyllä paikoin osoitti omaavansa jäljestystaidot.

Mikan versio: Emmi painoi niin kauheaa haipakkaa, että tuomarikin sanoi jossain välissä että juosta ei sentään saa. Alussa heti Emmi pyöritti urakalla sellaisessa risukossa että Mika oli ihan puhki ennen kuin päästiin 50 metriä jälkeä eteenpäin. Jälki meni lutakon vieressä jossa lintuja, tuomari arveli koiran seurailleen niiden jälkiä. Emmi tarvii treeniä siinä, ettei jäljeltä saa poistua, koska sen pienten luppakorvien välissä ei aina vielä pysy, että mitä me täällä ollaankaan tekemässä. Mutta kivaa sillä on.